|
|
 Elina
Vuola
Toimin tutkijana Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen
laitoksella, jossa olen ollut vuodesta 1994. Olen tietyllä tavalla
ehkä tyypillinenkin esimerkki ihmisestä, joka on
halunnut yhdistää tutkimusta ja toimintaa ja joka
pitää tutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä tärkeänä.
Akateeminen yhteisö on myös paikka, jossa voi rauhassa
miettiä ja analysoida asioita, johon ei useinkaan kansalaisjärjestötyössä jää tarpeeksi
aikaa. Haluni yhdistää teoria ja käytäntö on
törmännyt sekä "teorian" aliarvioimiseen
aktivistien parissa että "käytännön" puuttumiseen
tutkijoiden maailmasta. Yhdistäminen onkin vaikeaa. Joskus
painottuu yksi, joskus toinen, harvemmin ne kulkevat aidosti
rinta rinnan. CRASH:n piirissä toimii ihmisiä, jotka
kokevat näitä samoja vaikeuksia ja haasteita, mikä on
pääsyyni olla siinä mukana.
Olen koulutukseltani teologian tohtori (etiikka ja uskonnonfilosofia),
tein pro gradu -työni aikoinaan (1986) feministiteologiasta
tai teologisesta naistutkimuksesta. Olen tutkijana monitieteinen,
mitä kuvastaa sekin, että minulla ei ole koskaan
ollut yhtä ainoaa kotipesää yliopistolla. Tärkeimmät
yhteisöni matkan varrella ovat olleet eri alojen naistutkijat,
Latinalaisen Amerikan tutkijat sekä kehitysmaatutkimus
- kaksi ensimmäistä myös mitä suurimmassa
määrin kansainvälisessä mielessä. "Kehitysmaista" asiantuntemukseni
ja kokemukseni liittyvät nimenomaan Latinalaiseen Amerikkaan,
erityisesti Keski-Amerikkaan, jonne ensimmäinen matkanikin
vuonna 1986 suuntautui nimenomaan aktivistina, repputuristina
ja free lance -toimittajana. Vasta silloin tutustuin latinalaisamerikkalaiseen
vapautuksen teologiaan, josta tein väitöskirjani
vuonna 1997. Espanjan kielen olen oppinut Amerikan mantereella.
Vuosien 1986 ja 1997 välissä tein muun muassa seuraavaa:
olin töissä kahdessa suomalaisessa kansalaisjärjestössä (Suomi-Nicaragua
-seura ja Suomen Luonnonsuojeluliitto); matkustin useamman
kerran Keski-Amerikassa, lähinnä Nicaraguassa (muun
muassa suomalaisten kahvinpoimintaprikaatien matkanjohtajana
ja tulkkina); kaksi tytärtä (Elsa 1993 ja Kerttu
1997); toimin free lance -toimittajana lähinnä Keski-Amerikan
poliittisten kriisien taustoihin liittyen; toimin suomalaisessa
solidaarisuusliikkeessä ja vähän muissakin liikkeissä (toisten
crashiläisten tapaan oikea liikenainen siis); kirjoitin
ja esitelmöin julkisuudessa mm. Keski-Amerikan tilanteeseen,
Latinalaisen Amerikan tutkimukseen ja naistutkimukseen liittyen;
kirjoitin kirjan Köyhien jumala. Johdatus vapautuksen
teologiaan (Gaudeamus 1991); aloitin jatko-opinnot, minkä vuoksi
vietin puoli vuotta Chicagossa USA:ssa (1991, Persianlahden
sodan ajan) ja Costa Ricassa lähes kaksi vuotta 1991-1993;
ja sitten väittelin syyskuussa 1997.
Väitöskirjani Limits of Liberation. Praxis as Method
in Latin American Liberation Theology and Feminist Theology
käännettiin myöhemmin myös espanjaksi ja
julkaistiin sekä Espanjassa (2000) että Ecuadorissa
(2001), joka on minulle erittäin tärkeää.
Nyt alkuperäisestä englanninkielisestä kirjasta
on tulossa kansainvälinen editio (Sheffield Academic Press,
2002). Suomen Kuvalehden kolumnistina toimin yli kolme vuotta
(1996-1999) Sen jälkeen olen toiminut Suomen Akatemian
rahoittamana tutkijana. Opetan yliopiston eri laitoksilla tuntiopettajana,
esimerkiksi keväällä 2002 kurssin Sukupuolen
rakentuminen Latinalaisessa Amerikassa. Nykyisin kirjoitan
tutkimukseeni
liittyen lähinnä englanniksi
(jonkin verran myös espanjaksi), mikä on myös ongelmallista.
|
|
