|
|
 Afrikkakuva
ja median vastuu
Liisa Laakso
Kongon presidentin Laurent Kabilan murha nosti tuokioksi median valokiilaan
aikamme vakavimman selkkauksen: Keski-Afrikan sodan. Koska kiinnostus heräsi
yhtäkkiä ja oltiin jo etukäteen tietoisia siitä, että se
myös häviää nopeasti, uutisoinnin pinnallisuus, kansainvälisten
uutistoimistojen asiantuntijalausuntojen toistaminen ja pienet asiavirheet
ovat ehkä ymmärrettäviä. Afrikan politiikkaan perehtyneenä tutkijana
olen hyväksynyt sen, että tutkimuskohteeni on "eksoottinen".
Afrikka on kaukana Suomesta. On aivan luonnollista, että se on marginaalinen
suomalaisessa mediassa. Toisaalta Lähi-itäkin on aika kaukana.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi suomalaiselle yleisölle täytyy
niin juurta jaksain selittää kaikki poliittiset käänteet
sillä suunnalla. Riittääkö syyksi se, että Israel
on tärkeä Yhdysvalloille? Afrikka ei ole tärkeä millekään
suurvallalle.
Se, mitä Afrikkaa seuraavana tutkijana on kuitenkin vaikea
ymmärtää, on kielteisyys, jolla Afrikan valtavia
ongelmia käsitellään. Mediassa kerrotaan Afrikasta
toivottomana maanosana.
Afrikan parantaminen ei tietenkään ole journalismin
tehtävä. "Objektiiviseen" tiedonvälitykseen
tottuneesta yleisöstä näyttäisi lapselliselta,
jos lehtiartikkelit vakavista ongelmista päätyisivät
suositusluetteloon "mitä meidän pitäisi tehdä." Mutta
aivan yhtä asiatonta on kertoa näistä ongelmista
tavalla, joka antaa ymmärtää, että niille
ei voi tehdä mitään.
Jos on olemassa ongelmia, on olemassa myös ratkaisuja.
Ratkaisujen hahmottaminen ei aina ole helppoa - siihen tarvitaan
tietoa ja tahtoa. Mutta se on mahdollista. Kyse on yksinkertaisesta,
mutta tärkeästä asiasta, joka on sivilisaation
perusta.
Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalle valitussa artikkelissa
toimittaja Gwynne Dyer (23.1.) kirjoittaa mm. seuraavaa: "useimmat
Afrikan valtioista olivat 35-40 vuotta sitten kehittyneempiä ja
niillä oli parempi koulutustaso kuin vastaavilla Aasian
mailla"; "afrikkalaisia valtioita, jotka ovat kyllin
suuria ollakseen taloudellisesti merkittäviä, on mahdoton
hallita"; Afrikassa asuu "yhä suurin osa niistä sadoista
etnisistä ryhmistä, jotka siellä alkujaankin olivat."
Mitä ovat nämä useimmat Afrikan valtiot, jotka
olivat Aasian "vastaavia maita" kehittyneempiä?
Dyerin artikkeli kertoo Kongosta, jossa oli vain kourallinen
tutkinnon suorittaneita kansalaisia maan itsenäistyessä.
Belgialaiset olivat pitäneet huolen siitä, että maassa
ei ollut yhtään korkeakoulua, sotilas- tai poliisikouluista
puhumattakaan. Eikä Aasiankaan kehitys niin mutkatonta ole
ollut. Ajatellaanpa vaikka Pol Potin hallintoa. Sellaisiin hirmutekoihin
ei kukaan Afrikan diktaattori ole vielä kyennyt. Päihittämättä on
myös Belgian kuninkaan Leopold II:n hirmuvalta mantereella.
Se vaati nykyisten arvioiden mukaan jopa 10 miljoonan kongolaisen
hengen.
Mitä tarkoittaa "taloudellisesti merkittävä"?
Eikö se riitä, että ihmiset voivat elää hyvän
elämän? Suuressa osassa Afrikkaa tämä onnistuu
meidän näkökulmastamme merkityksettömillä taloudellisilla
panostuksilla. Entä miten voidaan puhua Afrikasta "alkujaan"?
Afrikan historia koostuu samanlaisista poliittisia, ekologisia,
taloudellisia ja kulttuurisia muutoksia käsittelevistä kertomuksista,
kuin minkä tahansa muunkin maanosan historia. Ei ole olemassa "alku-Afrikkaa" eikä "alkuasukkaita".
Afrikan etnistä mosaiikkia on mahdoton ymmärtää ilman
historiallisia muutoksia, erityisesti kolonialismin vaikutusta.
Afrikka voi olla suomalaisille marginaalinen, mutta se mitä suomalaiset
ajattelevat ei ole Afrikalle marginaalista. Suomi on muovaamassa
rikkaiden maiden Afrikan politiikkaa mm. Euroopan unionin jäsenenä.
Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomessa on huipputason Afrikan
tuntemusta sekä tutkimuksen että kehitysyhteistyön
saralla. EU:n pyrkimys kehittää siviilikriisinhallintakapasiteettiaan,
johon Suomi on aktiivisesti osallistunut, on hyvin relevanttia
Afrikan konfliktien ratkaisemisen kannalta.
Afrikan materiaalinen, inhimillinen ja sosiaalinen potentiaali
on valtava. Se on maanosa, jolla on tulevaisuus, jos kykenemme
katsomaan sinne asti. Tässä myös suomalaisella
medialla on tärkeä tehtävä.
|
|
