|
|
Huomioita kehityspoliittisen ohjelman luonnoksesta / 9.10.2007
Crash ry (Coalition for Research and Action for Social Justice and Human Dignity) esittää ohessa
ensin myönteisiä huomioita kehityspoliittisen ohjelman luonnokseen ja listaa sen jälkeen asioita,
jotka joko puuttuvat ohjelmasta tai ovat Crashin mielestä siinä liian kevyesti huomioitu.
Myönteisiä huomioita
– ohjelmaluonnoksessa vaaditaan muutoksia myös pohjoisessa. Tämä on erittäin tärkeää, sillä tarvittaessa Suomenkin on pystyttävä asettamaan maailmanlaajuisen hyvinvoinnin edistäminen omien yksittäisten etujensa edelle. Hyvinvoinnin oikeudenmukaisempi tuottaminen ja jakaminen maailmassa vaativat rikkailta mailta pysyviä myönnytyksiä.
– ohjelmassa mainitaan useaan kertaan kehitysmaiden omistajuus, joka on ehdoton edellytys pitkäjänteiselle ja pysyviin tuloksiin pyrkivälle kehitysyhteistyölle. Suomen tulee edistää myös monenkeskisen järjestelmän toimintakykyä ja kehitysmaiden omistajuutta ja demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia siinä.
– on hienoa, että YK nähdään ohjelmaluonnoksessa keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön välineenä ja että työtä YK:n aseman vahvistamiseksi jatketaan.
– ympäristökysymysten vahva esiin nostaminen on kannatettavaa, toisaalta sosiaalinen kehitys jää nyt ohjelmassa vähälle huomiolle, ja siten sitä tulisi ohjelmassa vahvistaa.
– uusien instrumenttien luominen instituutioiden väliselle yhteistyölle, ja etenkin tutkimusyhteistyölle. Crash toivoo, että Suomi suuntaisi tutkimusrahoitusta suomalaisten ja kohdemaiden tutkimuslaitosten väliseen yhteistyöhön. Näin toimitaan jo esimerkiksi Norjan kehitysyhteistyössä.
Kriittisiä huomioita
– ohjelmaluonnoksesta välittyy vahvasti usko talouskasvuun, jota globalisaation oletetaan yksiviivaisesti tuottavan. Kehityspoliittisessa ohjelmassa tulisi nykyistä vahvemmin näkyä pyrkimys paikallistalouksien monimuotoisuuden tukemiseen sen sijaan, että uskotaan globaalin talouden tuottavan sellaista taloudellista kehitystä, joka poistaa köyhyyttä.
– luonnoksesta puuttuu myös huomiot siitä, että monet nykyiset kansalliset ja kansainväliset toimintatavat ja rakenteet luovat ja ylläpitävät köyhyyttä; kuten useat kansainväliset tai alueelliset kauppasopimukset.
– luonnoksesta välittyy paikoin myös usko siihen, että pohjoinen tietää millaista kehitystä etelässä tarvitaan tehdä. Tällaisesta asetelmasta tulisi kehitysyhteistyössä päästä eroon, se on myös ristiriidassa sen kanssa, että ohjelmaluonnoksessa korostetaan kehitysmaiden omistajuutta.
– nykyinen hallitusohjelma toteaa, että hallitus jatkaa kehityspoliittisen johdonmukaisuuden vahvistamista eri politiikkasektoreilla. Tästä huolimatta kehityspoliittisen ohjelman luonnoksessa eri politiikan alojen kehityspoliittisen johdonmukaisuuden parantaminen sivuutetaan vain yhdellä lauseella. Johdonmukaisuus huomioidaan edellisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa huomattavasti laajemmin, ja sen tavoitteiden selventäminen olisi tarpeellista myös tässä uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa.
– naiset kokevat köyhyyden ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vaikutukset välittömästi arjessaan. Naisten aseman ja naisten mahdollisuuksien osallistua yhteiseen päätöksentekoon tulisi olla vahvasti esillä kehityspoliittisessa ohjelmassa, mutta nyt luonnoksesta puuttuu huolestuttavalla tavalla kokonaisvaltainen tasa-arvonäkökulma. Gender- ja tasa-arvokysymykset mainitaan ainoastaan yhden kerran maininnassa, jonka mukaan naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen ja aseman parantaminen sekä lasten, vammaisten, alkuperäiskansojen ja etnisten ryhmien mahdollisuudet ovat läpileikkaavia teemoja. Tämä läpileikkaavuus ei kuitenkaan heijastu muualla ohjelmaluonnoksessa. Seksuaalioikeudet mainitaan yhden kerran.
– köyhyyden vähentämiseksi ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseksi on tärkeää, että kehitysmaiden ihmisillä on oikeudenmukaiset mahdollisuudet niiden luonnonvarojen käyttöön ja/tai omistamiseen, jotka ovat heidän toimeentulonsa keskeinen perusta. Tällainen näkökulma tulisi näkyä nykyistä vahvemmin kehityspoliittisessa ohjelmassa. Suomen tulisi kehityspolitiikallaan puolustaa oikeudenmukaista käyttö- ja omistusoikeutta erityisesti maahan ja muihin luonnonvaroihin. Tässä yhteydessä on huomioitava sellaiset kansainväliset kauppasopimukset, jotka määrittävät esimerkiksi kehitysmaiden lääke- ja maatalouspolitiikkaa ja/tai patentteja.
– Suomen kulttuurialan kehitysyhteistyö on toistaiseksi ollut merkitykseltään vähäistä ja huonosti profiloitunutta. Asiantuntevasti toteutetuilla kulttuuriprojekteilla voidaan rakentaa yhteyksiä sekä yhteisöjen sisällä että niiden välillä ja edistää oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa lisäävää vuoropuhelua. Esimerkiksi yhteisöteatteriprojektit ovat tukeneet konfliktien ratkaisemista ja terveyskasvatusta. Kulttuurisen kehitysyhteistyön tulisi olla pitkäjännitteistä, tasapuolisuuteen pyrkivää ja suvaitsevasta. Se tulisi lähestyä kulttuurivaihtoa, jossa molemmat osapuolet oppivat uutta. Suomen tulisi linjata kulttuurialan kehitysyhteistyötään sekä taata sille oma jatkuva rahoitusmuoto. Kehityspoliittisen ohjelman luonnoksessa kulttuurista yhteistyötä ei mainita lainkaan.
|
|
