|
|
TALOUS
JA DEMOKRATIA
Saatteeksi
Talous ja demokratia on kirja pyrkimyksestä reiluun talouteen.
Se haastaa yksiulotteisen markkinatalouden. Kirja tuo esiin
kokemuksia ja ratkaisuehdotuksia, kuinka taloudesta voitaisiin
tehdä oikeudenmukaista ja ekologisesti kestävää.
Kirjan lähtökohta on kaikkien ihmisten oikeus taloudelliseen
turvaan, tai gandhilaisittain viimeisenkin kansalaisen huomioiminen
(daridranarayan). Vallitsevassa kansainvälisessä talousjärjestelmässä tällainen
oikeus on syrjäytetty, myös demokratian mahdollisuudet
ovat kaventuneet rajusti. Ihmisten on yhä vaikeampi vaikuttaa
itseään ja omaa talouttaan koskevaan päätöksentekoon,
oli kysymyksessä sitten suomalainen pienyrittäjä tai
ammattiyhdistysaktiivi, intialainen pienviljelijä tai
teollisuustyöntekijä tai vaikkapa perheenäiti.
Vallitsevan taloushegemonian haittavaikutukset ovat laajalti
tiedossa. Kirja hakee vastauksia siihen, miten voitaisiin luoda
sellaisia taloudellisia ja myös yhteiskunnallisia käytäntöjä,
jotka arvostavat voittojen maksimoinnin sijaan ihmisten laaja-alaista
hyvinvointia ja taloudellista turvallisuutta. Turvallisuus
voi pohjautua työllisyyteen tai yhteiskunnalliseen tukeen – ihmisten
ja yhteiskuntien tilanteen mukaan. Olennaista on, että yhteiskunnissa
on yhteinen pyrkimys siihen, että kaikilla on oikeus riittävään
toimeentuloon. Tavoitteena voisi olla mahdollisimman laaja
työllisyys, hyvinvointi ja ihmisarvoinen kansalaisuus
niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Kirjassa eri kirjoittajat pohdiskelevat voivatko esimerkiksi
paikallistalou-det, hyvinvointivaltion edelleen kehittäminen,
sekatalousjärjestelmä, kansainvälisten rahaliikkeiden
sääntely tai toisenlaiset säännöt
kansainväliseen kauppaan olla vaihtoehtoja nykyiselle
vapaakauppafundamentalismille. Kirjoittajat käsittelevät
myös toimenpiteitä ja aloitteellisia tahoja, jotka
voisivat tuottaa – tai jo tuottavat – näitä talouden
rinnakkaisia muotoja.
Ajatus kirjasta syntyi Ympäristö ja kehitys ry:n
ja Crash ry:n yhteistyöstä intialaisten Lokayan-järjestön
ja CSDS-tutkimuslaitoksen (Centre for Study of Developing Societies)
kanssa. Tämän yhteistyön yleisenä tavoitteena
on pohjoisen ja etelän suhteiden demokratisointi yhteiskuntien
eri tasoilla ja kansainvälisesti. Intialaiset yhteistyökumppanit
ovat perustaneet Vasudhaiva Kutumbakamin, laaja-alaisen demokratian
verkoston. Vasudhaiva Kutumbakam on sanskriittia ja tarkoittaa,
että maailma on perhe. Verkoston määrittelemät
demokratiaulottuvuudet ovat taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen,
kulttuurinen, poliittinen ja sukupuolidemokratia.
Verkosto on sittemmin laajentunut etenkin muualle Etelä-Aasiaan
ja Pohjoismaihin. Vuonna 2003 Suomeen perustettiin aktiivipoliitikkoja,
tutkijoita ja aktivisteja yhdistävä Demokratiafoorumi
Vasudhaiva Kutumbakam ry. vk-verkosto oli aktiivisesti järjestämässä muun
muassa neljättä Maailman sosiaalifoorumia Intian
Mumbaissa tammikuussa 2004. Suomessa vk:n eu-työryhmä on
käynyt tiivistä dialogia poliitikkojen ja virkamiesten
kanssa eu:sta ja sen perustuslaista, ja järjestänyt
aiheesta julkisia keskusteluja. Verkosto on myös ollut
mukana Suomen sosiaalifoorumeissa.
Talous ja demokratia -kirja on Demokratiafoorumi Vasudhaiva
Kutumbakamin demokratia-sarjan ensimmäinen osa. Siinä on
seitsemän osiota. Artikkelien esimerkkimaina ovat pääasiassa
Suomi ja Intia.
Kansainvälinen talous. Vapaa kirjailija ja tutkija Olli
Tammilehto esittää, että joillekin demokratia
on markkinoiden luonteenomainen piirre ja toiset taas pyrkivät
muuttamaan talouden toimintalogiikan demokraattiseksi. Hänen
visiossaan elämä ja demokratia kasvavat yhteen. Talouspolitiikan
professori Yash Tandonin mukaan idealismille on hyvinkin tilaa
kansainvälisen talouden muutoksia hahmotellessa. Todellisuus
ei kuitenkaan katoa, ellemme ymmärrä talouden toimintaa
ja ristiriitoja realistisesti.
Paikallistalous. Demokraattisen talouden ydin on paikallistalouksien
elvyttämisessä ja niiden aseman vahvistamisessa,
ihmisten arkisia valintoja unohtamatta. Tietokirjailija Colin
Hines menee tekstissään suoraan asiaan: »Globalisaation
vaikutuksia koskeva taloudellinen keskustelu on liian kauan
rajoittunut sen vastustajien ja kannattajien väliseksi
väittelyksi. Nyt on aika laatia perusteltu vaihtoehto
globalisaatiolle.» Paikallistalouden asiantuntija Richard
Douthwaite toteaa, että harva meistä murehtisi asuinalueensa
sulautumista globaaliin talouteen, mikäli tuo globaali
talous olisi tasapuolinen, kestävä ja luotettava.
Ruoka. Oikeus puhtaaseen lähiruokaan on demokraattisen
talouden perusasia. Tietokirjailija-aktivisti Hilkka Pietilä vaatii
maataloutta pois Maailman kauppajärjestön asialistalta.
Hän esittää, että maailman ruokaturvan
hallinnoimiseksi olisi syytä muodostaa uusi elin, »Maailman
elintarvikehallinto» (World Food Authority). Se hallinnoisi
koko maailman elintarvikehuoltoa ja voisi ohjailla myös
maailmankauppaa ihmiskunnan perustarpeiden tyydyttämiseksi.
Luomuviljelijä Jukka Kivelä ehdottaa yhdeksi kestäväksi
tulevaisuuden malliksi yhteisöllisesti omistettuja ja
hoidettuja maatiloja. Kiinnostuneet ihmiset voivat ostaa itselleen
tietyn määrän peltoa ja antaa virallisen omistusoikeuden
jollekin yhdistykselle tai säätiölle, jonka
tehtävänä puolestaan on vain omistaa nämä tilat.
Ne antavat sitten tilan käyttöön jollekin sopivalle
viljelijälle tai viljelijäyhteisölle, joka toteuttaa
omaa viljelyään omistajayhteisön asettamien
tavoitteiden puitteissa.
Hyvinvointivaltio. Taloustieteilijä Jan Otto Andersson
pelkää, että pitkällä tähtäimellä globalisaatio
jäytää hyvinvointivaltiota myös pienissä kilpailukykyisissä maissa.
Onkin tärkeää muokata kansainvälistä talousjärjestelmää sellaiseksi,
joka parantaa niin maiden sisäistä kuin valtioiden
välistä solidaarisuutta. Hän esittää muun
muassa, että kansainvälisesti toimivia yrityksiä tulisi
valvoa ja verottaa globaalisti, ja että maiden välisiä pääomasiirtoja
pitäisi valvoa ja verottaa, esimerkiksi käyttäen
jotakin muunnosta Tobinin verosta. Erikoistutkija Meri Koivusalo
muistuttaa, että hyvinvointipalveluista käytävä keskustelu
on aina myös keskustelua arvoista ja tavoitteista, ja
että niiden alistaminen markkinoille ei ole edes tehokkuuden
näkökulmasta yksiselitteistä. Peruspalveluiden
markkinoistamisen mallimaassa Yhdysvalloissa terveydenhuoltokulujen
korkean tason on katsottu haittaavan yritysten toimintaedellytyksiä ja
kilpailukykyä. Tutkijat Rama V. Baru, Imrana Qadeer ja
Ritu Priya esittävät, että julkinen ja yksityinen
sektori voivat hyvinkin toimia yhteistyössä terveydenhuollossa,
mutta valtion on asetettava selkeät toimintamallit yhteistyölle.
Kirjailija-aktivisti Risto Isomäki laittaisi yksityistämisen
sijaan valtionyhtiöt laajentamaan kansainvälistä yhteistyötään
hyvinvointivaltion suojaamiseksi.
Tulonjako. Neuvonantaja Timo Voipion mielestä meidän
ei pidä luopua kansainvälisen tulonjaon tasoittamisesta,
vaikka Uusi kansainvälinen talousjärjestys (uktj)
ei aikanaan onnistunutkaan. Taloustieteilijä Jaya Mehta
osoittaa, että Intian hallitus kaunistelee maan vääristynyttä tulonjakoa
tilastojen kyseenalaisella tulkinnalla. Mehta saa samoista
tilastoista hyvinkin erilaisen tuloksen. Tutkija Sarianne Tikkanen
esittää, että ekologinen verouudistus on varteenotettava
mahdollisuus edistää oikeudenmukaista ja ekologisesti
kestävää tulonjakoa Suomessa.
Reilu kauppa. Reilu kauppa tarkoittaa sitä, että reiluille
tuottajille maksetaan tuotteistaan reilu hinta. Reilun kaupankäynnin
toteuttaminen ei kuitenkaan ole käytännössä helppoa,
etenkään laajassa mittakaavassa. Maailmankauppa Aamutähden
opintopiiri painottaa, että vaihtoehtotalouden tulee toimia
myös poliittisen järjestäytymisen, eri lailla
tekemisen ja yhteisen oppimisen tilana, eikä sen tuloksia
pidä mitata tavanomaisilla taloudellisen menestyksen mittareilla.
Kansalaisaktivisti Jyri Jaakkola kirjoittaa kokemuksistaan
oikeudenmukaisen kaupan lippulaivan Estellen piirissä.
Hän vastaa Estellen edustaman idealismin kyseenalaistajille: »Kuinka
utopistisia ovat globaalien markkinoiden ja jatkuvan talouskasvun
lupaukset? Kuinka realistista on uskoa, että säästyisimme
uhkaavalta ympäristötuholta ja yhä kärjistyvältä inhimilliseltä katastrofilta
tarkastelematta keskinäisiä suhteitamme mahdollisimman
ennakkoluulottomasti ja pyrkimättä perustavanlaatuisiin
muutoksiin niin sosiaalisissa kuin taloudellisissa toimintatavoissamme
ja valtasuhteissamme?»
Kansalaisliikkeet. Kansalaisaktivisti Tord Björk vaatii,
että ammattiyhdistysliikkeen on tehtävä enemmän
yhteistyötä muiden kansalaisliikkeiden kanssa ja
että kolmannen maailman kansalaisliikkeillä on oltava
tässä yhteistyössä keskeinen rooli, jos
taloutta aiotaan aidosti demokratisoida. Tutkija-aktivistit
Jarna Pasanen ja Marko Ulvila kirjoittavat, että Maailman
sosiaalifoorumista on kasvanut nopeasti globaali kohtauspaikka,
jossa aktiiviset kansalaiset etsivät määrätietoisesti
vaihtoehtoisia talousmalleja. He nostavat esiin etenkin valuutanvaihtoveron
(Tobinin vero), gandhilaiseen talousajatteluun mainiosti soveltuvat
paikallisrahat ja feministien ideoiman toimeentulo- eli elämäntalouden.
Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestöjen
mielestä on otettava vakavasti huomioon myös sellainen
mahdollisuus, että täystyöllisyys on tavoitteena
epärealistinen, koska ihmistyön tarve suhteessa tuotantoon
vähenee voimakkaasti. Päättäjiltä pitää silloin
kysyä, kumpi on tavoitteena, täystyöllisyys
vai hyvän elämän yhteiskunta. Järjestö esittää yhdeksi
ratkaisuksi osallistumistuloa. Ay-johtaja Ashok Rao arvioi
Intian kevään 2004 vaalien yllättävän
tuloksen talouden globalisaatiota vastustavan kansalaistoiminnan
voittona. Hän on kuitenkin raivoissaan siitä, että uusi
hallinto näyttää alistuvan hyvin helposti kansainvälisen
painostuksen alla ja jatkaa kiltisti Intian uusliberalistista
talouspolitiikkaa. Elintarviketyöläisten liiton puheenjohtaja
Ritva Savtschenko uskoo, että kaikista ongelmista huolimatta
ay-liike voisi maailmanlaajuisesti hillitä yritysten ylivaltaa.
Silloin kuitenkin pitäisi saada mahdottomasta mahdollista
ja henkiin ajatus, että tuiki tavalliset ihmiset ovat
voineet vaikuttaa omaan elämäänsä ja jopa
historian kulkuun.
Helsingissä, 23. helmikuuta 2005
Outi Hakkarainen, Jaana Airaksinen ja Tove Selin
|
|
