Etusivu
Kannanotot
Julkaisut
Lausunnot
Kuvagalleria
Arkisto

   Ydinvoimakannanotto

Ydinvoimapäätöksen lähestyessä olisi olennaista myös siitä käytävässä keskustelussa nostaa esille kolme asiaa:

1) ydinvoiman liittyvien riskien vertailukelpoisuus ja vertailujen arvolähtökohtaisuus

2) ydinvoimapäätöksen suhde ympäristöpoliittisiin tavoitteisiin

3) yhteiskunnan kokonaisetu ja päätöksen merkitys.

Ydinvoimaan on nostettu esille etenkin terveysnäkökohtien peursteella. Vertailukohtina on käytetty kuolleisuutta pienhiukkaspäästöihin, usein liikenteen päästöt mukaanluettuna. Teollisuuden ja energiatuotannon päästöjen vaikutus kaupunkialueiden hiukkaspitoisuuteen ei kuitenkaan ole välttämättä merkittävä. Ydinvoimalaonnettomuudessa kuolleiden määrää voidaan verrata moniin energiatuotannon kannalta epärelevantteihin terveysongelmiin ja päätyä siihen, että muihin syihin on kuollut enemmän ihmisiä kuin ydinvoiman seurauksena. Tämän pohjalta ei kuitenkaan voida sanoa mitään ydinvoimaan perustuvan energiatuotannon terveysriskeistä suhteessa sille käytännössä vaihtoehtoisten energiatuotantomuotojen riskeihin.

Keskustelussa ydinvoiman turvallisuus- ja terveysnäkökohdista on ollut Tsernobyliä edeltävän keskustelun ydinvoiman riskien vähätteleviä ellei jopa riskittömyyttä korostavia painotuksia. Tsernobylin opetus oli se, että mahdoton näytti voivan kuitenkin tapahtua. Ydinvoiman väitetystä riskittömyydestä tuli yksi sen suurimmista riskeistä. Tiedetään myös että ihmiset suhtautuvat eri tavoin yksittäisiin suuriin riskeihin (onnettomuus) kuin tunnettuihin tai odotettavissa oleviin tai henkilökohtaisesti ’hallittaviin’ riskeihin. Kansalaisten asiantuntijoista poikkeava suhtautuminen riskeihin ei johdu tietämättömyydestä ja typeryydestä, vaan usein ennen moniulotteisemmasta ja arvosidonnaisemmasta lähestymistavasta riskeihin. Keskeisellä sijalla tässä on myös luottamus asiantuntijoihin ja toimijoihin. Tätä luottamusta ei nykyinen keskustelu edistä.

Toinen keskeinen kysymys ydinvoimakeskustelussa liittyy tavoitteisiin. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan yrittää rajoittaa rakentamalla moottoriteitä ja ydinvoimaloita, mutta on täysin rationaalista ajatella, että nämä eivät pitkällä tähtäimellä ole mielekkäitä vaihtoehtoja vaan ennemminkin vievät kulutuspäätöksiä ympäristön kannalta epäedulliseen suuntaan. Pienet investoinnit uuteen energiateknologiaan ydinvoimapäätökseen liitettynä eivät muuta sitä, että ydinvoiman rakentaminen käytännössä heikentäisi uuden energiateknologian kilpailukykyä.

Teollisuus on painottanut halvan energian saatavuuden merkitystä, toistaiseksi tämä ei ole estänyt metsäteollisuutta sijoittamaan pääosin ulkomaille. Sijoituspäätöksissä painavat siis varsin monet muut seikat kuin energian hinta. Varsin vähän on myös tuotu esille sitä seikkaa, että energiamarkkinoiden vapautuessa ja siirtolinjojen vahvistuttua halvan energian kilpailuetu tulee tasoittumaan. Eurooppalaisten energiamarkkinoiden valossa myös ydinvoiman ’vaihtoehtona’ energiariippuvuutta Venäjästä korostavat argumentit vaatisivat parempaa perustelua. Perustellaanko ydinvoimaa nyt aikansa eläneillä argumenteilla.

Kolmas olennainen kysymys liittyy demokraattiseen päätöksentekoon ja yhteiskunnan kokonaisetuun. Ydinvoimaa on edistetty yhteiskunnan kokonaisedun lähtökohdista. On kuitenkin huomattavaa että teollistuneista maista vain Suomessa ydinvoima näyttäisi olevan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta niin tärkeää, että lisäydinvoimaa ollaan valmiita rakentamaan. Ydinvoimapiireissä on tuotu esille ruotsalais-saksalaista ydinvoimahanketta, joka tuotaisiin päätettäväksi pari vuotta ydinvoimapäätöksen jälkeen (Suomen Kuvalehti:9.7.199). Nyt kun päätöksenteko on ajankohtainen tulee kysyä mahdollistaako nykyinen päätös helpommin myös sen, että Suomeen rakennetaan 6 tai 7 ydinvoimala. Mikäli lisäsähkölle löydetään markkinoita ja sähkönhinta Pohjoismaissa nousee eurooppalaiselle tasolle voi sähkönvienti muualle Eurooppaan tai Venäjälle nousta myös kansainvälisen ydinvoimateollisuuden kiinnostuksen kohteeksi. Vapautuvien energiamarkkinoiden Euroopassa sijaitsevassa Suomessa voidaan tällöin tuskin perustella että vain suomalainen ydinenergia on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta turvallista ja tehokasta.